Eli, olen nyt istunut pyörätuolissa 9 vuotta. Ensimmäiset 5 vuotta, vähän reilu, olin pienikokoinen joka tavalla.

Yhtäkkiä painoni alkoi nousta rajusti. Sen mukana tuli myös muunlaisia oireita, kuten jatkuva väsymys, koko ajan oli kylmä, nivelet särkivät, kuukautiset jäivät pois, turvotusta siellä ja täällä, hiukset alkoivat lähteä. Puhuin asiasta lääkärin kanssa, koska epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhasarvot tarkistettiin ja ne olivat lähellä alarajaa, mutta vielä viitearvojen sisäpuolella. Vaadin kuitenkin saada lääkityksen, koska olin lukenut, että joskus kannattaa uskoa oireita ennemmin kuin arvoja. Lopulta lääkäri suostui ja aloin syömään tyroksiinia pienimmällä mahdollisella annostuksella. 

Luulin, että pikku hiljaa oireet häviäisivät, mutta suurta muutosta ei tapahtunut. Nyt tästä on noin 4 vuotta ja taistelen painoni kanssa edelleen. Paino vain nousee ja nousee, vaikka viimeisen 2 vuoden aikana olen yrittänyt saada painoni laskusuuntaan. Olen lihonnut 4 vuodessa noin 35kg ja se on paljon. Se ei ole pelkästään ulkonäöllinen seikka, vaan on vaikuttanut monella tavalla elämääni. Koska jalkani eivät toimi, joudun siirtämään itseni paikasta toiseen aina käsien avulla. Nopean painonnousun takia käsieni voimat eivät kasvaneet samaa tahtia mitä paino, ja tästä syystä omatoimisuuteni laski rajusti. Ennen niin omatoiminen nainen olikin yhtäkkiä muiden autettavana. En päässyt mäkiä ylös, siirtymiset vaikeutuivat ja joka paikkaan en edes päässyt enää siirtymään. Muutenkin liikkumisesta tuli vaikeaa ja raskasta. 

Omatoimisuuden häviäminen ja ulkonäön hurjat muutokset saivat aikaan masennuksen. Enää en viihtynyt ihmisten parissa samalla tavalla kuin ennen, en halunnut käydä baareissa saati uimassa, tuntui ettei löytynyt mitään vaatteita missä olisin näyttänyt hyvältä. Varsinkin töihin minun oli vaikea pukeutua ja taistelin joka työaamu itseäni vastaan. Rikoin välillä vaatekaappini niin, että vedin kaikki korin sieltä irti ja yritin löytää sopivat vaatteet. Eihän niitä löytynyt, koska siellä olivat aina ne samat vaatteet mitä siihenkin asti. Itkin ja huusin ja nyt jälkeen päin ajatellen se on ollut raskasta miehelleni sekä vanhemmilleni. Asuin siis silloin vielä mieheni kanssa vanhempieni luona. 

Lopulta hain apua masennukseeni. Aloin tapaamaan psykologia ja sain masennuslääkkeet. Pikku hiljaa elämä alkoi taas näyttämään aurinkoiselta. Ongelmat eivät kadonneet, mutta aloin tulla toimeen niiden kanssa. 

Reilu vuosi sitten sain painoani pudotettua 10kg. Olin todella onnellinen! Oli hienoa kun ihmiset huomasivat ulkonäössäni, että olen laihtunut. Se oli mahtava fiilis. Kuitenkin pikku hiljaa painoni alkoi taas nousta. 3 viikkoa sitten kävin vaa'alla ja painoin enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka olen liikkunut enemmän ja syönyt terveellisemmin ja jättänyt herkuttelun hyvin vähälle. Päätin, ettei tämä voi jatkua näin. Minun ja mieheni haaveissa on ollut perustaa perhe, mutta suuri ylipainoni on ollut esteenä. Ja näköjään on vielä pitkään. 

Olen puhunut kuntoutuskeskuksessakin lääkäreiden kanssa paljon tästä paino-asiasta ja he suosittelivat endokrinologisia tutkimuksia ensimmäisen kerran 2/2016. Minulla kun on ennenkin ollut hormonaalisia ongelmia, niin he ajattelivat, että olisi hyvä ottaa selvää vaikuttaako jokin hormonaalinen ongelma tähän painonnousuun. 

Suositukset menivät terveyskeskukseeni omalle lääkärille, mutta hän ei ottanut kantaa. 5/2016 lääkärit suosittelivat uudelleen näitä tutkimuksia ja lopulta 9/2016 pääsin omalle lääkärille. Hänen mielestään painoani pitää vielä seurata eikä lähetettä voida lähettää. Sekään ei auttanut kun kerroin, että minulla on todettu munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ja sekin voi olla osasyynä painonnousuun. 

No, ei auta muuta kuin odottaa ja odottaa. Ja kamppailla painonnousua vastaan. Tästä lisää myöhemmin.